Esikoisen 4v-kaverisynttäreitä vietettiin lauantaina aamupäivällä. Sopiva aika juhlille, sillä lapset eivät olleet vielä mitenkään väsyneitä. Ei siis mennyt riehumiseksi :) Oltiin sovittu, että kun vuosia nyt tulee neljä, lapsivieraitakin kutsutaan vain neljä. Näin kävikin, ja kun sekä esikoinen että kuopus lasketaan tuohon mukaan, oli lapsia juhlissa yhteensä kuusi (ja yksi vauva, jota ei tosin lasketa :) ).

Tarjolla oli miehen omakätisesti kokoama täytekakku (nam!), Domino-keksejä, pipareita, itsepaahdettuja popcorneja (mies kaivoi kaapista sen julmetun ison kattilan, jota on käytetty näiden 5 olemassaolovuotensa aikana ehkä kerran aikaisemmin) ja karkkia. Juomaksi sekä pillimehuja että tiivistemehua. Laitoin syötävät pöytään niin, että kaikkea sai syödä niin paljon, kuin napa veti. Yllättävästi se ei vetänyt niin paljon kuin olisin kuvitellut. Kohteliaasti kaikki lapset maistoivat kakkua, mutta esikoisen lisäksi vain yksi söikin koko palan. Karkit kyllä tekivät kauppansa, samoin pillimehut. Popcorniakin söivät jonkin verran. Piparit ja Domino-keksit jäivät sitten minulle ;)

Juhliin oltiin varattu puolitoista tuntia. Siinä ajassa ehdittiin hyvin avata lahjat, leikkiä sekä vapaata leikkiä että temppuradalla ja syödä. Edellisellä kerralla olin järjestänyt lapsille ongintaa, palkintona Tiimarista ostettuja pieniä piparkakkumuotteja - kaikille erilaiset (eli jotain seitsemää sorttia muotteja). Tällä kertaa en ollut ehtinyt varautua tarpeeksi, joten improvisoin temppuradan. Aluksi heitettiin kolmenkokoisia palloja viivan takaa koriin (eli pyöreään lehtiroskikseen). Kun oli kaikki pallot - tai ainakin yhden - saanut koriin, sai mennä tunnelin läpi. Tunneli oli jakkaroista tehty jono, jonka päälle oli laitettu viltti. Mukavan kapea ja haastava noin nelivuotiaille, sitä hieman vanhemmille ja nuoremmille. Tunnelin jälkeen keinuttiin renkaissa noin neljä kertaa. Enemmänkin olisi mennyt, luonnollisesti. Ja renkaiden jälkeen kaivettiin aarretta. Mies ja kuopuksen kummitäti (myöskin mukana juhlimassa) pitivät viltin kulmista kiinni, minä kyykistelin viltin toisella puolella ja lapset yksitellen sellaisella pienellä kipolla "kaivoivat" viltin alta aarretta. Muutama tovi oli viikolla mennyt miettiessä, mikä mahtaisi olla sopiva palkinto onginnantyyppisessä ohjelmanumerossa. Tiimarissa jonkin aikaa kierrettyäni silmäni osuivat hauskoihin avaimenperiin. Ostin niitä kaikille lapsille yhdet plus pari ylimääräistä. Nämä saivat toimittaa aarteen virkaa, ja olin viltin taakse kyllä kuulevinani ihastuneita huudahduksia.

Kaiken kaikkiaan mukavat synttärijuhlat, eivätkä yhtään liian villit. Sukulaisille järkätään omat juhlat ensi sunnuntaiksi. Appiukko tosin kävi tervehtimässä pian kaverisynttäreiden jälkeen, mikä oli ihan ok. Tarjoilut olivat vielä esillä, joten siitä ei ollut mitään vaivaa.

Kuopuksen synttäreitä juhlitaan sitten helmikuussa. Tosin ihan vain perhepiirissä, toki mummit ja kummit kutsutaan mukaan. Varmaan jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi järjestää lasten synttärit yhtä aikaa - tai sitten ei. Helpottaisi vaan tätä touhua, kun joulukin on tässä välissä.