Syksy on käynnistynyt ihan kivasti, vaikka jatkuva sade (siltä se ainakin tuntuu) vähän latistaa tunnelmaa. Esikoinen käy eskarissa puolipäiväisenä ja tykkää kovasti. Keskimmäisellä on kerhoa kaksi kertaa viikossa, ja vaikka kerhoon lähteminen onkin aina välillä tuskaisaa, niin reippaasti hän siellä touhuaa ja on. Ja vauva - vauva on oma valoisa ja iloinen itsensä. Kovasti tapailee jo sanoja, ja voisin vaikka vannoa, että "äiti" on tyypin suusta jo kuultu (tosin tosi tiukkana ja korkealta sanottuna komentona). Kävelykin alkaa melkein olla jo juoksua - mikä tarkoittaa myös sitä, että äitikin saa askeltaa vähän rivakammin.

Vauvasta on pakko kertoa vielä sellainen juttu, että hän on kovin ihastunut haarukkaan. Lusikkaruoka ei juurikaan kelpaa, mutta kun pöperön tarjoaa haarukalla, niin johan aukeaa suu kuin linnunpojalla :) Eivätpä ne määrät edelleenkään päätä huimaa, mutta mitäpä sitä stressaamaan, kun toinen on ihan hyvinvoiva pullukkaposki ja -reisi :)

Itse olen päässyt treenaamisen makuun. Joka keskiviikko pääsen ammattilaisten aamutunnille, ja mikäs sen mukavampaa. Puolitoista tuntia tiukkaa ja hikistä treeniä, eikä siinä todellakaan ajatukset harhaile kotiasioihin. Voi, kun pääsisi useamminkin...

Ei siis mitään uutta tämän katon alla.