Kaksi vanhinta ovat todenteolla löytäneet kirosanat. Itse asia ei minua liiemmin haittaa, mutta ikävältä tuntuu kuulla heidän kiroilevan. Tekisivät sitä yksinään jossain ilman että kukaan kuulee, niin asia olisi ok. Eilen autossa sainkin sitten selittää, mitä jumalauta tarkoittaa ja miksi sitä ei ole (lasten) soveliasta käyttää.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Myönnän kiroilevani. Yritän tosin aina tehdä sen niin, etteivät lapset kuule, mutta toisinaan tulee puhistua itsekseen niin, että vaikka luulee olevansa yksin, niin pienet korvat siltikin nappaavat kaiken epäsopivan. Siinä sitä sitten ollaan.

Aikoinaan Lontoossa opiskellessani sain (kyseenalaisen kunnian) toimia harjoituksissa kasettisoittimen käyttäjänä. Olin kelannut kasettia liikaa, ja kun musiikin piti alkaa, kuului pelkkää tyhjää (ja vaimeaa kohinaa, kuten C-kasetista aina). Mitä teen minä? Useamman opettajan odottaessa (vähän matkan päässä) töksäytän: "Bollocks" (=pallit) ja yritän epätoivoisesti löytää musiikista oikean kohdan. Kun kuulin tanssikavereitteni tirskuvan musaa odotellessaan, tajusin myös opettajien kuulleen möläytykseni, ja punastuin komeasti. Heh.

Mutta kyllä kuulkaa painokkaasti ja oikealla hetkellä sanottu "Voi Venäjän vittu sentään!!" rentouttaa kummasti :)

Heh, :D