Eilen se oli Iltasanomien nettisivuilla ja tänään Hesarissa. Otsikko kuuluu: HKL pitää lasten kantoliinaa vaarallisena.

Jutussa vedotaan rattaiden turvallisuuteen ja kritisoidaan lasten kuljettamista sylissä, kun äkkijarrutuksessa lapsi voi sinkoutua pitkin bussia. Puhisin tästä itsekseni eilen illalla, kun luin jutun ekaa kertaa. Minulla sentään on kantoliinakokemusta kuuden vuoden ajalta.

Mietitäänpä. Olen liikkeella rattailla, ja bussi on täynnä. Ei mitään mahdollisuutta päästä kyytiin, kun bussissa on jo kahdet rattaat eikä enempää turvallisuussyistä oteta kyytiin. Siinä meni se bussi sitten, ja todennäköisesti myöhästyn sieltä, minne olenkaan menossa. Tai vaihtoehtoisesti joudun odottamaan seuraavaa bussia rattaissa kitisevä vauva (kun meidän lapset eivät ole oikein koskaan rattaissa nukkuneet tai olleet rauhallisesti). Tulee seuraava bussi, jonne pääsen kuin pääsenkin kyytiin. Mutta bussi on hieman myöhässä aikataulustaan, ja tunnollinen kuski tekee parhaansa saadakseen asiakkaat ajallaan perille. Kiihdytykset ja jarrutukset ovat rajunpuoleisia, samoin mutkissa vedellään haipakkaa vauhtia. Olen parkkeerannut rattaat kuten kuuluukin. Jarru päällä, kahva oveen päin (kun niin päin nousin kyytiin matalalattiabussiin). Saan tehdä kaikkeni, että pysyn itse pystyssä, ja yritän samalla vakauttaa rattaitakin. (Ja tässä kohdassa tietysti ihmetellään, miksi en ole kääntänyt työntöaisaa ikkunaan päin, ja laittanut sitä niihin tangon koukkuihin kiinni. No siksi, että vieressä on toiset rattaat, eikä omien rattaiden kääntäminen onnistu ahtaassa tilassa. Lisäksi bussi lähti vauhdilla pysäkiltä liikkeelle, eikä rattaiden liikuttaminen liikkuvassa bussissa vaikuta kovinkaan järkevältä teolta. Ja se kolmas seikka on se, että ne koukut on tarkoitettu ensisijaisesti kassien ripustamiseen, ei rattaiden. Ovakin ihan hassulla korkeudella rattaiden työntöaisaa ajatellen. Rattaat kuuluu kiinnittää pyörätuolin tavoin omilla jarruilla ja turvavyöllä - joka valitettavan usein on joko rikki tai puuttuu kokonaan.) Ei vaikuta kovinkaan turvalliselta, mielestäni. Ja turvallisintahan olisi, jos lapsi voisi rattaissa matkustaa selkä menosuuntaan, mutta eihän bussiin silloin mahtuisi kuin yhdet rattaat.

Pääsen kuin pääsenkin ehjin nahoin perille, ja helpoituksesta huokaisten sydän kurkussa astun ulos bussista. Yhtään ei mieltä lämmitä se, että matka oli ilmainen.

Sama matka vauva kantoliinassa sujuu (lähes poikkeuksetta) näin: Pysäytän bussin, joka on lähes täynnä, mutta muutama istumapaikka on vielä vapaana. Maksan matkani matkakortin arvolla (eikä tunnu missään), ja menen istumaan vapaalle paikalle, joka sattuu vielä olemaan yksi niistä harvoista selkä menosuuntaan -paikoista (joita suositellaankin, kun liikutaan kantoliinan kanssa). Vauva pysyy tiukasti liinassa. Bussin rajummanpuoleiset kiihdytykset ja jarrutukset mutkien oikaisuista puhumattakaan eivät tunnu missään, eikä vauvan pitely ole ollenkaan ylivoimaista. Siinähän tuo pysyy, liinassa. Kun jään pois, syke on normaali ja sekä minulla että vauvalla hyvä mieli siitä, että matka meni hyvin.

Niin että kumpi tapa näistä nyt olikaan se turvallisempi?

nimim. liukuestepiikit käytössä, kun talvella liikun vauva kantoliinassa. Turvallisuus ennen kaikkea.