Ovat nämä päivät taas sellaisia, että tekisi ihan tosissaan mieli laittaa 4v kokopäiväpaikalle päiväkotiin ja lähteä töihin tai jonnekin, missä saisin olla rauhassa.

Mikä ihme siinä on, että kaikki, mitä sanon aiheuttaa joko itkupotkuraivarit tai ei uppoa tajuntaan sitten millään?? Tänään olin ihan voipunut jo klo 10 aamulla, kun ties monesko raivari oli keskimmäisellä menossa, enkä ollut itse vielä ehtinyt pukeutua saatika tukkaani kammata. Kuopuskin yltyy kamalaan vinguntaan, kun keskimmäinen on ensin näyttänyt vähän mallia.

On muuten tosi vaikeaa pysytellä itse rauhallisena, kun neljävee makaa maassa selällään ja kiljuu, ettei haalari lähde päältä pois. Ei jumankavita kiljumalla lähdekään, käsiä siinä pitää käyttää...

Meno sen kun yltyy, kun esikoinen tulee kotiin eskarista. Eivät nuo kaksi ehdi olla kuin pari minuuttia yhdessä sisällä, kun keskimmäinen jo parkuu, että esikoinen satutti. Kuusveelläkin on ilmeisesti jotain häikkää kuullun ymmärtämisessä tai muisti on tajuttoman huono, kun yhä vain pitää muita satuttaa. Niin, enhän ole kuin noin sata kertaa päivässä sanonut, että jos pitää muihin koskea, niin se tapahtuu nätisti halaamalla tai silittämällä, ei suinkaan tukasta, korvasta, kädestä, vaatteista tms. repäisemällä, potkimalla, läpsäisemällä tai muuten satuttamalla. Kymmenen tuntia päivässä lasten kanssa on sellainen linko, että sen jälkeen pitää vetää henkeä seuraavat viitisen tuntia.

Pääsiäislomalta odotan paljon. Jos vaikka Etelä-Savon raikkaassa ilmanalassa nuo höyrypäät saisivat riehuttua tarpeeksi ilman, että minun täytyy koko ajan toimia erotuomarina, olisin enemmän kuin tyytyväinen.